18.12.16

Bal Anat - tanssia jokaiselle

Team Scandinavia <3 Kuva: Jean-Marc Schneider

Bal Anat -näytöksestä on jo vierähtänyt tovi, mutta haluan kirjoittaa hieman tunnelmia tästä kokemuksesta. Lyhyt historiikki ensin, jos et yhtään tiedä, mistä on kyse. :) Bal Anat (Dance of he Mother Goddess Anat) sai alkunsa Kaliforniassa vuonna 1968, kun Jamila Salimpourin oppilaat esiintyivät renesanssifestivaaleilla (The Renaissance Pleasure Faire) ja tapahtuman järjestäjä hermostui ympäriinsä pyöriviin vatsatanssijoihin. Hän otti yhteyttä Jamilaan, jotta hän kokoisi kaikki tanssijat yhteen paikkaan. He saivat puolen tunnin esiintymisajan ja Jamila loi näytöksen, joka edelleen inspiroi tribal-tanssijoita ympäri maailmaa. Suhaila (Jamilan tytär) otti ryhmän haltuunsa vuonna 1999, jolloin myös koreografiat ja puvustus saivat päivitetyn ilmeen. Ryhmällä on pitkä historia ja noin kuukausi sitten saavutettiin yksi merkkipaalu lisää. Suhailan pitkäaikainen ja kunnianhimoinen oppilas, Maëlle, toi Bal Anatin ensimmäistä kertaa Eurooppaan, Brysseliin.

Tanssijoita tuli jokapuolelta Eurooppaa sekä Yhdysvalloista. Meitä oli yhteensä 35 tanssijaa lavalla. Etukäteen jännitti, miten jaksaisin tanssia ja hymyillä koko näytöksen ajan ja muistaisinko kaikki zillikuviot ulkoa. Onneksi meillä oli jopa kolmet kenraaliharjoitukset ennen itse näytöstä. Aloitimme harjoitukset perjantai-iltana, jolloin Suhaila oli ohjaamassa harjoituksia. Vaikka emme kaikki edes tunteneet toisiamme entuudestaan, niin silti yhteenkuuluvuuden tunteen aisti voimakkaasti. Meillä oli tämä yhteinen näytös, josta halusimme loistavan kokemuksen sekä itsellemme että yleisölle. Jokainen antoi harjoituksissa kaikkensa, vaikka väsymys painoi päälle.

Hymy ei hyytynyt läpimenossakaan. Kuva: Jean-Marc Schneider

Sama hetki. Kuva: Jean-Marc Schneider

Näytös oli sunnuntai-iltana, mutta ennen sitä oli tietysti läpimeno teatterilla. Ilmassa kihelmöi jännitys. Ensimmäinen läpimeno käytiin Suhailan dance companyn jäsenien vetämänä. Oli aivan mahtavaa saada heidät tanssimaan meidän kanssa, sillä heillä on jo ennestään kokemusta Bal Anat -näytöksistä. He toivat turvaa ja luottamusta meille ensikertalaisille. Teimme vielä toisen läpimenon Suhailan kanssa, minkä jälkeen oli aika astua yleisön eteen tai oikeastaan sekaan.

Yllätimme loppuunmyydyn teatterin 600 päisen yleisön tanssimalla ensin heidän joukossaan. Yleisö oli aivan mieletön. He elivät täysillä mukana koko näytöksen ajan ja näytöksen päättyessä yleisö nousi jopa seisomaan. Täytyy sanoa, että olihan se aivan älyttömän upea show! Minä tanssin kahden ruotsalaisen tanssijan kanssa turkkilaisessa Karshilama-tanssissa, joka oli näytöksen neljäs numero. Onneksi vuoromme oli alussa, sillä en olisi ehkä malttanut odottaa pitempään kaikelta jännitykseltä. Kun musiikkimme alkoi, keho virtasi adrenaliinia ja olin niin valmis tanssimaan kuin vaan voi olla. Vielä katsekontakti muiden kanssa ja tiesin, että muut tunsivat samoin. Meidän tanssissa oli yksi kohta, jossa kuljimme letkassa kaikkien "kuorotanssijoiden" ohi. Mikä mieletön tilaisuus katsoa kaikkia tanssijoita silmiin ja kyynelhän siinä meinasi tulla silmäkulmaan, kun kaikki kannustivat meitä. Loppunäytös meni aivan liian nopeasti. Toiseksi viimeisen tanssin aikana havahduin siihen, että kohtahan on yhteisen lopputanssin aika. En todellakaan olisi halunnut lopettaa vielä. Olin siis turhaan murehtinut sitä, jaksaisinko hymyillä koko näytöksen ajan. Zillikuviotkin opin hyvin harjoitusten aikana eivätkä ne tuottaneet ongelmia enää näytöksessä.

Helppo hymyillä. Kuva: Jean-Marc Schneider

Näytöksen loputtua. Kuva: Jean-Marc Schneider

Näytöksen loputtua kaikki olivat onnesta (ja ehkä myös vähän väsymyksestä) sekaisin. Kyyneleet olivat herkässä enkä niiltä välttynyt, kun tapasin vanhan tanssinopettajani Amsterdamin ajoilta. Oli myös aika tyhjä olo, kun pitkä projekti oli saanut päätöksensä. Seuraavana päivänä vapaapäivä tuntui erityisen hyvältä. Jamila L2-kurssi alkoi seuraavalla viikolla ja yhtenä kurssiaamuna saimme nähdä videomateriaalia näytöksestä. Katsoimme Ismaounin, joka oli ehdottomasti suosikkiesitykseni koko näytöksessä. Lava, tanssijat ja valot näyttivät videolla todella upealta. En malta odottaa, että näen koko näytöstaltioinnin.

Brysselin näytös oli ensimmäinen Euroopassa, mutta ei suinkaan jää viimeiseksi, sillä Bal Anat tekee paluun Eurooppaan keväällä vuonna 2018. Silloin näytöksen voi nähdä Tukholmassa, Lontoossa ja Brysselissä. Bal Anat on tanssinäytös, jota voin suositella ihan kaikille, vauvasta vaariin sekä tanssijoille että ummikoille. Näytös on visuaalisesti upea kokemus ja jokainen varmasti löytää laajasta tanssien kirjosta itseään miellyttävät esitykset. Toivon todella, että saan olla mukana tanssijana Euroopan kiertueella, sillä tämä kokemus oli itselleni hieno ja merkittävä. En varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut niin onnellinen lavalla kuin Brysselissä. 

26.10.16

Valmistautumista Bal Anat -näytökseen

Pieni stressimörkö on päässyt vierailulle, sillä täällä valmistaudutaan suureen koitokseen, joka alkaa aivan liian pian! Nimittäin perjantaina matkustan Brysseliin, jossa alkaa yli viikon mittainen Maëllen järjestämä Salimpour-festivaali. Viikonloppuna on kaksi näytöstä, Enta Omri ja Bal Anat, sekä Jamila L1-kurssi. Ensi viikolla alkaa Jamila L2-kurssi, johon itsekin osallistun.



Bal Anat on nyt ensimmäistä kertaa Euroopassa. Tanssijoita tulee tietysti Kaliforniasta, mutta myös Euroopan Salimpour-formaatin sertifikoituja tanssijoita on kutsuttu esiintymään. Meitä on näytöksessä noin 30 tanssijaa. Tämä näytös on siitä erikoinen, että kaikki tanssijat ovat koko ajan lavalla. Yleensä käyn tanssimassa vain oman muutamien minuuttien esityksen, mutta nyt lavalla on seistävä ainakin tunti! Hieman jännittää, alkaako hymy hyytyä ja sormet puutua tunnottomiksi zillien kuminauhojen puristuksessa. :D Mehän soitamme myös koko näytöksen ajan ja kaikki rytmit on muistettava. Apua!

Itse olen mukana turkkilaisessa Karshilama-tanssissa, jossa on 9/8 rytmi. Ensimmäinen kerta ikinä tanssin turkkilaista tyyliä, jaiks! Tanssin kahden tukholmalaisen tanssijan kanssa ja meitä on ohjannut Sabriye Tekbilek. Viime perjantaina kävin viimeisen kerran Tukholmassa treenaamassa ennen näytöstä, mutta meillä on vielä kahdet yhteiset harjoitukset kaikkien tanssijoiden kanssa Brysselissä. Silloin pääsemme myös testaamaan pukuja. Jännittää!

Oman paineensa luo vielä osallistuminen Jamila L2-kurssille. Sitä varten olen treenannut online-tuntien avulla ja opetellut kaksi vaadittavaa koreografiaa. Sertifikoinnin testikäytäntöä on muutettu niin, ettei enää testata kurssin lopuksi vaan kurssin aikana. Jatkuvasti on siis tehtävä parhaansa, sillä et voi tietää, milloin juuri sinun osaamistasi arvioidaan. Koreografiat tuntuvat melko varmoilta, mutta vielä täytyy harjoitella askeleita ja lukea teoriaa. Kurssi alkaa ensi viikon keskiviikkona, joten alkuviikko menee vielä harjoitellessa. Saa nähdä, ehtiikö Brysseliin tutustua laisinkaan. :)

2.8.16

Syksyn Tribal Fusion -vatsatanssitunnit

Alkaa olla aika miettiä syksyn harrastuksia, sillä elokuuta elellään jo. Ennen syyskauden alkua minulla on ollut tapana pitää Tribal Fusion -vatsatanssista kokeilutunti, jonne kuka tahansa lajista kiinnostunut voi tulla tutustumaan. Tällä kertaa ILMAINEN kokeilutunti on 17.8. klo 18:45-19:45 Barker-teatterin harjoitussalissa. Samassa paikassa pidän myös viikkotuntini keskiviikkoisin, ensin alkeisryhmä klo 18:45 ja sen jälkeen keski-jatkoryhmä klo 20. Tervetuloa tunneille!


Lisätietoja viikkotunneista löytyy nettisivuiltani.
Ilmaisen kokeilutunnin Facebook-tapahtuma löytyy täältä.

1.8.16

Turun kuumin joogasali

Kesää odottaa aina niin kovalla innolla ja sitä luulee ehtivänsä tekemään vaikka ja mitä kesän aikana. Jossain vaiheessa havahtuu siihen, kuinka kesäkuukausista on kulunut jo puolet eikä vieläkään ole tehnyt yhtäkään ajatuksissa pyörineistä asioista. Juuri tämän takia mietin vain varovasti, jospa sitä venyttelisi enemmän kesän aikana, mutta en kuitenkaan tehnyt mitään lupausta itselleni. Täytyy myöntää, ettei tule kovin paljoa yleensä venyteltyä, vaikka todellakin pitäisi. En ole luonnostaan notkea ja moni paikka kropastani on melkoisen jumissa.  Joogasta olen tykännyt aina, mutta harrastus on nykyään ollut satunnaista, kun ei ole ollut varaa sekä tanssi- että joogatunteihin. Monella joogastudiolla kuukauden kortti voi maksaa 120 euroa tai jopa sen yli! Toki voisi harjoitella ilmaiseksi kotona, mutta itse koen sen haastavaksi kaikkien häiriötekijöiden ollessa läsnä.



Odotinkin mielenkiinnolla uuden joogastudion, Pure Moven, avautumista maaliskuussa. Turussa on  aivan ihana raakaruokakahvila, Pure Foodin, jonka naapurissa tämä yhteistyössä perustettu joogasali sijaitsee. Avajaisviikon kaikki tunnit olivat ilmaisia, joten kävin silloin kokeilemassa eri tunteja. Suurin osa tunneista on hotjoogaa, jota olen aikaisemmin kokeillut muutaman kerran. Nyt tykkäsin lämmöstä paljon enemmän kuin aikaisemmin, sillä kuumuudesta huolimatta ilma ei seissyt salissa.

Kesäloman alussa päätin ostaa Puren kuukauden joogakortin, joka on aina uusille asiakkaille 50 euroa. Minusta aika reilu tutustumishinta! Ehdin kuukauden aikana käydä yli kymmenellä tunnilla hikoilemassa, minkä aikana huomasin liikkuvuudeen lisääntyneen tai jumien helpottuneen ainakin olkapäissä sekä käsivarsissa. Aamuiset niska-hartiajumit ovat helpottuneet myös Ruskovillan hirssiakanatyynyn hankkimisen jälkeen. Suosittelen!

Pure Moven sali on melko pieni, mutta viihtyisä. Ohjaajista ovat parhaiten jääneet mieleen Anna ja Miia. En tiedä, onko Miia vakkariohjaaja Purella, mutta hänellä on ihanan omalaatuinen ote ohjaustyöhön. Jos jotain jäin tunneilta kaipaamaan, niin enemmän henkilökohtaista ohjausta. Monella tunnilla kävijämäärät olivat sen verran maltilliset, että ohjaajilla olisi ollut hyvin aikaa avustaa oppilaita.

Vaikka en ole muuten kesän aikana venytellytkään, niin jooga on kyllä ajanut saman asian. Kesän varovainen tavoite on siis saavutettu. Hikisen hotjoogan jälkeen keho sekä mieli ovat yhtä rentoutuneita kuin saunasta tullessa. Ainoa huono puoli hotjoogassa onkin se hikisen pyykin määrä!